15.4.2009

Happy end

Lotanilta suunnistimme Coral beachille bongaamaan vedenalaista
maailmaa. Pinnanalainen maailma kuhisi. Vedessä asusteli makkaraa,
piikkisikaa ja kymmeniä fisuja kuten angelfisheja. Viimeisten auringon
säteiden kadotessa Egyptin taakse oli aika palauttaa iso D. Matkalla
tähän surulliseen tapahtumaan kävimme juottamassa D:n. D pyöri
huoltoasemalla kuin lehmä kevätlaitumella kun yritettiin löytää
lontoota puhuva juottola. Apuahan sitä piti kysyä huoltoaseman
Markukselta. Hänen ihmetys oli suuri kun hänelle selvisi että olemme
bensaa ostamassa. Mitähän se Markus ajatteli meidän letkusta autoon
syytävän? Kiisseliä?

Kosherista vielä sen verran että jokaisessa kosherruokapaketissa on
ruuat siunanneen rabin nimi ja tapahtumapaikka. Ne kaupat jotka
noudattavat kosheria pilkulleen vetävät ei-kosher tuotteet piiloon
pressun alle pesachin aikana. Epäpyhät kauppiaat lipsuvat tästä
käytännöstä ja myyvät syntistä makaroonia pesachin aikaan.

D hyvästeltiin hämyiselle parkkipaikalle ja Presleyt lähtivät
viimeiselle illalliselle pyhällä maalla (tällä kertaa).
Illallispaikka bongattiin rantakadulta ja vesirajan tuntumassa
nautittiin falafelia. Kirkas punainen meri kimalteli miljoonissa
taustalla näkyvän Jordanian valoissa. Naapuripöydän ranujuutalaiset
pössytteli vesipiippua. Imelä mansikan tuoksu täytti sieraimet.

Ei liene kovin syntistä touhua tämä pössyttely näemmä. Rouvat
makasivat lahnana rantatuoleissa silmät ummessa. Veltoin käsin
ojensivat piippua toiselta toisella. Kakslahkeinen juoksutti
tarjoilijalta caipiroskaa ja viiniä pöydän täyteen ja haki itse
Burger Kingista hampurilaista. Me viattomat kun luulimme että
vesipiippu on jotakin kevyttä höyryä. Totuus valkeni kun
ranskattaret eivät saaneet raskaita yläluomia kunnolla nostettua.
Kyllä ranuttaret olivat sen verran hömpylässä että kyllä siinä
jotain höpöheinää on oltava. Mutta että mitä, kertokaa
viisaammat. Piippuhömpylässä oli niin paikalliset kuin turistit, ei
pelkästään ranuttaret.

Ilta pimeni yllättävän nopeasti. Vuorilta tuli rusehtavalta
sumupilveltä näyttävä pilvimassa. Pian ilma oli kuivan hiekkainen
eikä ympärille nähnyt juuri mitään. Hieno hiekka täyttii silmät
ja kuorrutti kaikki pinnat. Hiekkamyrskyssä juostiin kotiin
pakkauspuuhiin.

Seuraavana päivänä löysimme itsemme kuulusteluissa lentokentällä.
Kolmen hengen nuori seurue herätti kuulustelijoiden epäilykset.
Olimme koko joukkion viimeiset kuulusteltavat. Meidät eriytettiin
jokainen eri luukuille ristikuulusteluihin. Kuulustelijat olivat
kiinnostuneita taustastamme ja suhteistamme toisiimme ja
tekemisistämme Israelissa ja matkan tarkoituksesta ja tehdyistä
ostoksista ja otetuista valokuvista...Tiukan kuulustelun jälkeen
kuulustelijat menivät takahuoneeseen tarkistamaan tarinoidemme
yhdenmukaisuutta. Oltiin pysytty samassa tarinassa. Tarrat
matkalaukkuihin ja bon voyage!

Nyt Toivakassa ja huomenna töissä.

Kuningas elää!

The Presleys

14.4.2009

Paluu Lotanille ja muuta

Meillähän taitaa asua Arabeja naapurissa, ainakin elämän menosta
päätellen. Viskovat terassilla istuessaan ison kasan leipää
puskaan ja muuta roinaa päälle. On siinä sitten kauniin näköistä
ja siistiä pitää täynnä roskaa. Lakaisija Timot keräävät joka
aamu puskista roskat ja siistii paikat. Mutta ei aikaakaan kun taas on
joka paikka täynnä ryönää.

Tänä aamuna ihmettelimme aamiaiselle mennessämme, siis ihan
kotiterdelle, että missä meidän terdetuolit ovat?! No nämä ihQt
arabinaapurithan ne oli pöllineet. Saatiinhan ne takaisin, mutta mitä
sitä sorryttelemään. Viekää vaan kaikki meidän omaisuus, ei
meitä haittaa.

Muuten Eilatissa kuin muuallakin on kerrassaan siistiä ja hyvin
hoidettuja paikkoja. On tämänkin J:n vähäiset ennakkoluulot tästä
maasta muuttuneet kerrassaan täysin. Ainoa mikä on silloin tällöin
eronnut "normista" on aseen kanssa kulkevat sotilaat sekä tien
päällä olevat tarkastusasemat. Me ei olla jouduttu pysäytetyiksi
noilla asemilla.

J makoilee tällä hetkellä riippumatossa Lotanin Kibbuzzilla. Muut
Presleyt lähti tuonne aavikolle kuvaamaan lintuja. Joo hellettä on
36, eikä juuri tuule. Ajattelin kohta pulahtaa altaseen. Piti nyt
kirjoitella kun täältä korvesta löytyi ilmainen wifi. Lotan on noin
50 kilsaa Eilatista aavikkotietä pohjoiseen.

Ne on nuo paikallisten lapset ja pienet vauvatkin yömyöhiin aikuisten
matkassa kylillä. Huutavia, väsyneitä lapsia raahataan ja
roikotetaan väen väkisin matkassa. On se touhua kerrassaan.

Kaikki joukolla Israeliin!
Suosittelevat A, Lilli ja J

A ja Lilli Lotanilla lähdössä bongaamaan